Asumme peltojen keskellä, muutaman kilometrin päässä pienestä keskustasta. Mieheni on asunut seudulla aina, eikä voisi kuvitellakaan muuttavansa sieltä pois. Yhteisen kodin rakentaminen lähes seitsemän vuotta sitten nykyiselle paikalleen oli itsestään selvä ratkaisu.
Mieheni usein kutsuu minua leikillään ”kaupunkilaismuijaksi”, joka ei ihan ymmärrä, mitä elämä maalla vaatii. Tavatessamme olin asunut useamman vuoden pääkaupunkiseudulla ja arki siellä toki olikin erilaista. Olen kuitenkin kotoisin pienestä kylästä Keski-Suomessa, joten kaupunkilaisimagoni perustuu täysin muutamaan kaupungissa elettyyn vuoteen.
Sain esikoiseni Vantaalla asuessani ja elin hänen kanssaan kahdestaan ensimmäiset vuodet. Harrastuksia ja vauvakerhoja oli joka päivälle. Myös muihin äiteihin oli helppo tutustua esimerkiksi someryhmissä, sillä suuri osa heistä asui myös pääkaupunkiseudulla. Leikkipuistoja oli joka puolella ja aina ulos mennessä löytyi leikkikaveri lapselle sekä juttuseuraa itselleni. Nautin jopa kerrostaloasumisesta ja kompaktista asunnosta. Kaupungissa asuminen nuorelle äidille oli paras vaihtoehto. Ensimmäisen yhteisen lapsen saatuamme verkostoituminen uudessa kotikylässä oli huomattavasti vaikeampaa, eikä verkostoni vielä vuosienkaan jälkeen ole kovin laajat.
Elämä maaseudulla on rauhallista. Voi pitää etuna, että on oma iso piha jossa saa olla rauhassa. Toisaalta keneenkään ei törmää sattumalta ja ihmisiä joutuu lähteä tapaamaan varta vasten. Leikkipuistoon täytyy ajaa autolla ja nekin ovat yleensä tyhjiä. Rauhallinen ympäristö ja pihapiiri rauhoittavat kuitenkin mieltä. Nykypäivänä elämä on hektistä, niin oma kuin lastenkin.
Tekemisen haalimisen sijaan joskus on hyvä myös vähentää.
Luonnon läheisyys lisää onnellisuutta
Maalla asuminen on helppoa. Ei ole ruuhkaa tai pulaa parkkipaikoista. Toisaalta tekemistä ja kohteita mihin mennä, on vähemmän. Usein tekeminen pakonkin sanelemana tapahtuu ulkona ja luonnossa. Luonnon läheisyys tutkitusti lisää onnellisuutta. Jo lyhytkin piipahdus luonnon keskellä vaikuttaa terveyteen fyysisesti ja psyykkisesti.
Luontoon voi hakeutua myös kaupungeissa, mutta se ei välttämättä avaudu yhtä helposti kuin maalla asuessa. Onneksi isoissakin kaupungeissa on paljon luontopolkuja ja luonnonpuistoja. Silloin voi tietoisesti hakeutua näihin paikkoihin ja tuoda luontoa myös kotiin esimerkiksi sisustuksen ja sisäkasvien avulla. Jo luonnon näkeminenkin lisää hyvinvointia.
Peltojen keskellä asuminen ei ole oma valintani ja joskus toivon voivani vain kävellä lähikauppaan tai puistoon ja törmätä ihmisiin sattumalta. Nautin kuitenkin siitä, miten rauhoittavaa on vain katsella ympärille kotipihalla ja pienetkin lapset voi päästää hyvillä mielin pihaan leikkimään.
Aina asuinpaikkaa tai asuinmuotoa ei voi tietenkään itse valita ja on olemassa paljon maaseudun ja kaupungin välimuotoja. Omasta asuinpaikastaan voi kuitenkin tietoisesti poimia ne parhaat puolet ja korostaa niitä. Itse uskon asuvani täällä loppuikäni, mistä olen todella kiitollinen ja onnellinen.
